Tietokantahaku
Redress
| Koreografi |
Juslin, Inka |
| Kantaesitys | 25.10.2002 |
| Kantaesityspaikka | Kiasma-teatteri, Helsinki |
| Suomen ensi-ilta | 25.10.2002 |
| Suomen ensi-iltapaikka | Kiasma-teatteri, Helsinki |
| Tyylilaji | Nykytanssi |
| kesto (min) | 45 |
| Puvustaja | työryhmä/artistic team |
| Valosuunnittelija | Liisa Kyrönseppä |
| Äänisuunnittelija | Sami Huohvanainen |
| Kantaesiintyjät | Inka Välipakka, Anna Groundstroem (ent. Alastalo) |
| Musiikki teokselle | Sami Huohvanainen |
| Muu musiikki | Edward Grieg, Wimme, Coolio |
| Kuvaus |
Inka Välipakan väitöskirjassa käsitellään naisten esittämistä sekä esityksen ja koreografian kulttuurisidonnaisuutta. Redress-teoksessa on jälkiä väitöstyön teoreettisista pohdinnoista koskien feminiinistä liikettä sekä koreografian miimillistä ja symbolista voimaa. Teoksessa yhdistetään tanssiin ja videoteokseen luentodemonstraatiota. Teoksen teesinä oli naisen kuva ja liike, ei tuotteistettuna, valmiina tai selvärajaisena, vaan alati liikkeessä olevana, tulevana ja virtaavana. Teoksen taustalla vaikuttaa ranskalaisen Luce Irigarayn ajatus feminiinisen liikkeen virtaavuudesta, joka ei ole "nykivää ja pistemäistä". Kuvavirralla ja liikkeillään teos kritisoi valmista tai tuotettua naista. Tanssilla, videokuvalla sekä lyhyellä luentodemonstraatio-osuudella ilmaistiin, miten feminiininen on myös ennalta arvaamatonta, voimakasta, groteskia, ahdistunutta, neuroottista; usvaista ja eteeristä sekä kerroksista. Koreografiassa demonstroitiin myös tanssijan henkilökohtaista "tunteiden tilaa" sekä suhteita, joita syntyy kahden liikkujan kohtaamisessa. Koreografinen tila avautui symbolisena siinä, kun yksi liikkuja lakaisi ensin oman tilansa ympäriltä, ja ulotti liikkeensä lopulta toisen ympärille. Yhdestä lakaisuliikkeestä tuli monta, ja liike alkoi varioida kevyttä ja raskasta. Teoksen loppukohtauksessa suomalaisen tuttu siivousvälinen sinipiika toimi tanssijan partnerina, mummon kävelykeppinä, noidan luutana, painonnostajan painoina sekä nuoralla tanssijan apuvälineenä. Kun sinipiika ei enää demonstroi symbolisen tilan mahdollisuuksia, tulee koreografiasta epäselvempää, pinta hapuileville liikkeille. Tanssijasta tulee ballerinan kuvajainen, jonka käsien ja ylävartalon liikkeet etsivät pakonomaisesti tietä uusille liikereiteille. |
| Muita tietoja | Videokuva: Anna Groundstroem (ent. Alastalo), radiohaastattelun toimittaja: Katja Lampinen, radiohaastattelun äänitarkkailija: Rauli Valo, maskeeraus: Sari Wikström. |
| Tanssijat |
Juslin, Inka (2002) |