Harva tanssitaiteilija on koko ajan niin tiiviisti, paljaasti ja suorasukaisesti kiinni demokratian perusteissa kuin Pia Lindy. Hänelle taide on kysymistä ja myös tiedon lähde.
 
Lindy on alusta saakka sulauttanut teoksiinsa tavalla tai toisella yhteiskunnan. Taiteilijan tärkein taito onkin hänen mielestään kyky juurruttaa itsensä kysymyksiin.
 
Kysyminen on vienyt Lindyn tanssisaleista kaduille, luovasta taiteilijasta dokumentoijaksi ja havainnoitsijasta taiteilijaksi, joka etsii muutosta.
 
Lindy opiskeli 90-luvun alussa Amsterdamin School for New Dance and Development -koulussa. Koulutuksen päämäärä ei ollut antaa vastauksia vaan välineitä, joilla kysymyksiä voi jatkaa.
 
- Omimmalta toimintamallilta tuntuu sellainen, jossa nykytaide, tanssi ja performanssi kohtaavat. Monet esityksistäni ovat tapahtuneet live art -kentällä. Se on avoin kenttä, missä kukaan ei omista mitään määritelmää.

Lindylle kysymykset ovat olleet yksi tapa puhua tanssista ja elämästä. Ne ovat myös tapa luoda esityksellinen tila, jossa voi kohdata ihmisiä kadulla ja arjessa. 

Ensimmäisen kerran Lindy lähti avaamaan teostensa yleisösuhdetta 90-luvun lopulla kuuntelemalla yleisöpalautetta ja muokkaamalla esitystään sen mukaan. Ensin Lindy vain pohti ihmisten kanssa tanssia ja taidetta.

- Nyt, kun vuosien varrella on karttunut ymmärrystä ja kokemusta, niin kysymys ei ole enää vain taiteen sisäinen vaan muualla. Tanssin tuoma ymmärrys ja kokemus vaikuttavat taustalla, siinä, millainen olen ihmisenä. Ne näkyvät siinä, millaisia projekteja teen tai mitä minusta välittyy taiteilijana.
 
10 vuotta improvisaatiota
 
Lindyllä on tapana tehdä pitkän aikavälin suunnitelmia. Kymmenen vuotta sitten hän päätti, että aikoo improvisoida seuraavat kymmenen vuotta. Vuonna 2001 Lindy alkoi pohtia tanssia ja kehoa arjessa Joku kohta tanssii -projektissa.
 
- Vielä 90-luvulla ajattelin, että taide ja tanssi pelastavat maailman. Omat ajatukseni olivat tietyn kulttuurisen ajattelun tuottamia. 2000-luvulla tuo minussa vaikuttanut eurooppalainen ylimielisyys on alkanut murentua.
 
Joku kohta tanssii -projekti (2001–2012) muodostuu videoteoksista, installaatioista, keskusteluista, kirjoituksista, työpajoista sekä teoksista Joku kohta tanssii (2001–2003), Joku tai Kohta! (2004–2005), S(h)ort of Magic (2006–2007) ja Raaka-RAW (2008–2011).
 
Teoksissa yhdistyy askeettisuus ja leikkisyys, teosten nimissä pilkahtelee kykyä nähdä kielen monet merkitysyhteydet. Liike ja puhe ovat teoksissa suorastaan aforistisen tiiviitä.
 
Lindy on projektin aikana pysäyttänyt videokuvaajan kanssa ihmisiä kaupunkien kaduilla ja esittänyt heille kysymyksiä tanssista ja elämästä.  

”Mikä liike tulee mieleen sanasta ’tanssi’? Minkä liikkeen opettaisit minulle? Mikä liike kuvastaa elämää?” Haastatteluja on tehty muun muassa Itä-Suomessa, Lapissa, Helsingissä, Prahassa, Pietarissa, New Yorkissa ja Barcelonassa. 

Syksyllä 2007 joukko suomalaisia kansanedustajia vastasi kysymyksiin liikkeellä. Joku kohta tanssii, pyörähdys politiikkaa -videoteos sai ensi-iltansa Suomen Eduskunnassa keväällä 2008.
 
Lindylle oli tärkeää kohdata poliitikot ihmisinä. Kun tanssi ja kehollisuus olivat pääosassa, tuli poliitikkojen inhimillisyys esiin. Projekti onnistui purkamaan poliitikkojen rooleja. Lindy jännitti heitä ja he jännittivät Lindyä.

Tunnelmaltaan se oli samaan aikaan positiivinen ja kuitenkin paljastava. Lopulta projektista tuli yhteiskunnallisesti merkittävä tekojen sarja. 

Viestien välittäjä
 
Keväällä 2011 Lindy, kulttuurintutkija Juhana Venäläinen ja valokuvaaja ja yhteisötaiteilija Annuska Dal Maso aloittivat uuden projektin Joku kohta tanssii – VÄLITTÄMISESTÄ, jossa ryhmä pohtii taidetta ja taiteilijaa välittäjänä ja välittämistä yleensä.
 
Nyt VÄLITTÄMISESTÄ-projektissa Lindy välittää työryhmän kanssa poliitikoille ihmisiltä kerättyjä viestejä. Esimerkiksi eräs parikymppinen nuori kertoi kokemuksistaan työvoimatoimiston asiakkaana.
 
- Viestistä kuulee, miten vähän ihmisiä kannustetaan ajattelemaan itse. Ja miten vähän aikuiset ihmiset ovat tietoisia siitä, mistä heidän nuorille tuputtamat mallit oikeanlaisesta elämästä oikein kumpuavat.
 
Lindy pyrkii lisäämään keskeneräisyyden sietämistä.
 
- Kun oppii katsomaan keskeneräistä, niin tuntemattoman sietokyky kasvaa.
 
Yhtenä osa-alueena Joku kohta tanssii – VÄLITTÄMISESTÄ -projektissa ovat sooloesitykset. Esimerkiksi uusimpaan sooloonsa Oh Lightness Lindy tuo omalla taiteilijatasollaan kokemuksia projektista: kohtaamiset ja ihmisten lähettämät viestit tihkuvat esitykseen ja ovat siinä läsnä.
 
Lisäksi hän pohtii menestyksen ja menetyksen problematiikkaa.
 
- Monet viestit ovat olleet aika rankkoja. Kun olemme saaneet viestin ja vieneet sen päättäjälle, niin mitä sen jälkeen? Onko tehtävämme vain paljastaa vai viedä asioita eteenpäin?
 
Toisenlaisia tapoja kohdata
 
Taiteen avulla voimme oppia ymmärtämään toiseutta ja ajattelemaan itse. Taide on siten demokratian perusta. Lindy luo kohtaamisia, kuuntelemista ja välittämistä – ja ne kaikki tähtäävät siihen, että osallistujat ja tekijät uskaltaisivat ajatella ja kysyä itse.
 
Tanssi ja taide ovat Lindystä tapa katsoa maailmaa ja se kyky syvenee koko ajan.
 
-  En sanoisi, että olen taiteilijana muuttunut. Sitä vain tarkentuu ja herkistyy lukemaan tätä maailmaa ja olemaan vuoropuhelussa. Kypsyminen on sitä, että teokset kiteytyvät ja kerroksellistuvat.
 
Lindylle on tärkeää nostaa esiin toisenlaisia tapoja kohdata ihmisiä kuin vain teatteriesityksessä.
 
- Suuresta teatterista voi lähteä tuhat kosketettua ihmistä. Minä saatan kohdata kadulla vain kolme ihmistä. Lopputulos voi olla, että ne kolme kohtaamista kadulla säteilevät vuosien kuluessa tuhansiin ja taas tuhansiin ihmisiin.

(Artikkeli on julkaistu englanninkielisenä Finnish Dance in Focus 2012 - 2013 -lehdessä)